torstai 28. toukokuuta 2015

Lattiakaivon asennus betonikylppäriin -Epoksilla

Vahingosta viisastuu... Kylpyhuoneen kriittisin kohta on kiistatta lattiakaivo. Lattiakaivon ympäriltä on monet murheet alkaneet. Kuntotarkastuksissa on lähes aina merkintä "lattiakaivon ympärillä havaittavissa kohonneita kosteusarvoja". Kun lattiakaivon ympäristöä koputtelee, on laatoissa kopoa. Tämä kertoo siitä, että kaikki vesi ei aina menekään kaivoon, vaan lähtee kaivosta kohoamaan lattian alle. Usein näkee myös laatoituksia, jossa kiinnityslaasti on kammattu väärään suuntaan, eli kehäksi lattiakaivon ympärille. Väärin kammattu kiinnityslaasti estää veden valumisen laatan alta vesieristettä pitkin lattiakaivoon aiheuttaen vesitaskun laatan alle. Tämä ajatus on aina ollut mielestäni jotenkin nurinkurinen, koska järkeväähän olisi johtaa vesi pintaa pitkin lattiakaivoon, eikä laatan alle piiloon ja sitä kautta rakenteisiin harmeja aiheuttamaan. Olen kuitenkin pelännyt lattiakaivon tiivistä kiinnittämistä, koska tällöin vesi ei pääse kaivoon alakautta. Tässä kuitenkin kokemus opetti, että tiivis kaivo toimii parhaiten pinnaltaan vesieristetyn kylpyhuoneen kanssa. Pahin skenariohan on, että huonosti vetävä kaivo työntää lopulta vettä lattian alle ja ongelmat alkavat myöhemmin tulemaan esiin.

Meillä on nyt ollut käytössä tuo tasoitteella tehty kylpyhuone kohta kaksi vuotta ja pinnat ovat kestäneet päivittäistä käyttöä todella hyvin. Harmikseni kuitenkin huomasin, että silikonisauma lattiakaivon ympärillä oli alkanut hieman irvistelemään. Omaa laiskuuttani en ollut asiaa heti korjannut ja nyt lattiapinnoitteen alle oli alkanut kerääntyä vettä. Vesitaskun havaittuani ei laiskotteluun enää ollut aikaa, vaan piti tarttua härkää sarvista, eli lattiakaivoa kannesta. Muutenkin Bilteman halpis rosterikansi oli alkanut ruostumaan ritilästä, eli vaihto oli ollut mielessä moneen kertaan. Kun irrotin kannen lattiasta, oli vastassa melko surullinen näky. Kaivo oli märkä ja huomasin, että vesi seisoo kaivon päällä. Toivottavasti nykyään kaivojen järkevään muotoiluun on kiinnitetty enemmän huomiota. Kun rakennamme seuraavaa kylpyhuonetta, pidän huolta, että tutkin myös kaivojen rakennetta. Vielä en ole ihan varma mitä ajattelen Unidrain -tyyppisistä lattiakaivoista. Niissä kun vesi johdetaan lähelle seinää. Seinän liittyminen lattiaan on märkätilan toinen akilleen kantapää.. Perehdyn vielä aiheeseen kunhan se tulee joskus ajankohtaiseksi. Nyt kuitenkin palatakseni tähän todellisuuteen, jatketaan tarinaa muutamilla opettavaisilla kuvilla.


Alkutilanne. Vettä oli noussut lattiapinnan alle ja oikeaan nurkkaan oli muodostunut vesitasku.


Vesi oli päässyt seisomaan kannen alla ja kiinnitykseen käytetty silikoni oli menettänyt otteensa märissä olosuhteissa. Silikoni nyt muutenkin on kehno aine oikeastaan yhtään mihinkään. Silikonia ei ole tarkoitettu liimaamiseen. Kohtuullisen kuivassa tilassa, kuten keittiössä ja kuivassa wc:ssä silikoni toimii ihan hyvin roiskevettä vastaan. Märkätiloissa en tule enää käyttämään silikonia. Otan tulevaisuudessa käyttöön järeämmät massat, liimat ja epoksit.


Kuva kannen alta lattiasta. Märkiä taskuja ja onkaloita alkoi löytymään enemmänkin.

Kuivattelin kaiken irtoveden paperiin ja kaivoin kaiken irtoavan silikonin ja tasoitteen pois kaivon päältä. Lopuksi puhaltelin hiustenkuivaajalla lattian kuivaksi ja annoin pintojen vielä kuivua pari päivää.

Koska lattiakaivo on hölmön muotoinen ja vesi pääsee lepäämään sen päällä, ajattelin sivellä sen Ardexin FB epoksilla. Samaa epoksia käytin myös injektointiin. Epoksit sekoitetaan aina koneellisesti, kuvassa näkyykin hommaan sopiva maalivispilä.

Puhdistettu ja kuivatettu lattiakaivo on valmiina epoksin levittämiseen.

Injektointiin tarvitaan apteekin suurin neula (ns. kinkkuneula) ja injektioruisku. Tällä kertaa apteekista oli suurin koko päässyt loppumaan ja ostin toiseksi suurimman. On aina yhtä hämmentävää mennä ostamaan lääkeruiskua apteekista... Tämä on kuitenkin ainoa tapa saattaa epoksi lattian alle veden muodostamiin ilmataskuihin. Epoksia ruiskutetaan runsaasti ja sitä pitää valua ulos ilmataskusta.


Kun epoksi on huolella injektoitu jokaiseen ilmataskuun, painetaan pinta takaisin kiinni lattiaan painojen avulla. Tässä tapauksessa käytössä olivat levypainot. Epoksi muodostaa kovan tartunnan ja täyttää tyhjät kohdat, jolloin pinnan lujuus palautuu.

Epoksin kuivuttua, lattiakaivo näyttää tältä. Kaikki pinnat ovat siististi epoksin peitossa, eikä vesi enää pääse rakenteisiin.

Kaivon ympärille viritin teippiä, mutta tein sen vähän liian myöhään. Epoksia pääsi valumaan lattiakaivoon. Suojaamisen kanssa kannattaa siis olla tarkka. Ardexin FB kuivuu myös veden alla ja se pitää muistaa kaivaa pois. Pienistä valumista ei ole haittaa, mutta isompi määrä heikentää viemärin toimintaa.


Sitten itse asiaan, eli kannen kiinnittämiseen. Nyt pohjalla on vuorokauden kuivunut injektointiepoksi ja päälle on hyvä laittaa kiinnitysepoksi. Sain RTV:ltä edullisesti Mapein Kerapoxy Design laattojen kiinnitykseen ja saumaamiseen tarkoitettua epoksia. Sattumalta se oli juuri oikean väristäkin eli hopean harmaata. Hinta oli n.30€ kun Mapein epoksi maksaa normaalisti noin 70€ /3kg purkki. Astia on niin iso, että sillä kannattaisi saumata samalla paljon muutakin. Esimerkiksi kaikki nurkat kannattaa saumata samalla kestävällä epoksilla. Myös muita tuotteita tähän tehtävään on olemassa ja niitä kannattaa kysellä ammattilaisten suosimista rauta-/maalikaupoista. Itseasiassa oli vähän kyseenalaista kiinnittää Mapein massalla näin isoa aluetta, koska ohjeissa ei sanottu että tuote soveltuisi erityisen hyvin sellaiseen kiinnittämiseen.

Ohjeen mukaan koneellisesti sekoitettu epoksimassa lastataan lattiakaivon lisäksi myös kaivon kannen kehykseen. Tällöin voi varmistaa, että massaa menee ihan joka nurkkaan. Halusin täyttää kehyksen aivan kokonaan epoksimassalla. Työssä tarvitaan kaikki asianmukaiset suojavarusteet, kumihanskoista lähtien.

Epoksi viimeistellään reunoista siten, että vesi ei pääse enää livahtamaan mistään kehyksen alle. Jokainen pienikin reikä täytetään ja tasoitetaan pois. Epoksimassaa on kätevintä muotoilla runsaalla vedellä ja sormella. Vettä saa otettua tarpeellisen määrän suoraan lattiakaivosta. Epoksi muodostaa kivikovan pinnan, joka on vesitiivis ja helppo pitää puhtaana. Huomaa myös maalarinteipit, jotka olen liimannut ja leikannut paikalleen hyvissä ajoin ennen työn aloittamista. Maalarinteippi helpottaa ulkoreunan sauman tekemistä. Kastunut teippi on helppo irrottaa kun sauma on valmis! Muista että teippi pitää irrottaa heti, eikä sitten myöhemmin, kun sauma on jo kuiva.

Tältä näyttää valmis lattiakaivo sisältä. Nyt kaivossa on vesitiivis umpirakenne, eikä vesi pääse enää kaivosta muualle, kuin viemäriä pitkin alas. Kova epoksi kestää käyttöä, eikä sitä kokoajan tarvitse uusia tai korjata. Epoksi ei myöskään ime itseensä hajuja tai väriä ja se on erittäin helppo pitää puhtaana.

Seuraavana päivänä lattiakaivo on käyttövalmis, mutta sen päälle ei vielä muutamaan päivään saa astua. Vasta kun sauma tuntuu kivikovalta, on epoksi saavuttanut lopullisen lujuutensa. Epoksi tarvitsee vettä kuivuakseen ja sitä saa siis suihkutta viileällä vedellä vaikka heti asennuksen jälkeen.

Tämän lattiakaivon pitäisi näyttää ihan samalta kymmenen vuoden käytön jälkeen. Epoksi on siitä hyvä tuote, että se on täysin huoltovapaa. Silikonia joutuu rapsuttamaan pois ja laittamaan uutta aina muutaman vuoden välein, jos haluaa pitää saumojen ulkonäön siistinä. Hyvin on kaivo nyt toiminut, eikä tarvitse pelätä että lattian alla tapahuu jotakin mistä en tiedä mitään. Nyt vesi valuu betonikylppäristä pintaa pitkin suoraan viemäriin. Mitä muuta voi ihminen kylpyhuoneeltaan toivoa :)




6 kommenttia:

  1. Hei! Eksyin blogiisi, kun etsin tietoa miten toteuttaisi hienon wc:n ja kylpyhuoneen erilaisilla tasoitteilla ja täältähän löytyi aivan mahtavan kattava paketti kaikenlaisia ideoita ja tietoa. Kiitos siitä, luin koko blogisi yhdeltä istumalta! :) Mielenkiintoinen taloprojekti on teillä kyllä tulossa, sitä varmasti jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eliisa,

      Kiva kuulla, että olet saanut blogistani inspiraatiota ja vinkkejä tekemiseen :)

      Tässä on jo talotoimittajia tentattu ja ihania juttuja mietitty. Niistä kokemuksista lisää ihan lähiaikoina!


      -Kati

      Poista
  2. Kun asuntoa myytte niin muista kirjailla ja kuvailla tarkkaan minkälainen rakenne tuossa on... ettei sitten tule jälkipuheita jos/kun seuraavien asukkaiden aikana epoksi korkkaa irti. Hienoja juttuja olet esitellyt mutta tässä on hiukan virittelyn makua eikä tätä voi ihan kaikille suositella, vaikka oikein tehtynä saattaa toimiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän nämä tulee dokumentoiduksi ja ihan kaikkien luettavaksi, myös tulevan ostajan. Jos virityksistä ruvetaan puhumaan, niin niitä olen työmaalla nähnyt, kun VTT sertifikaatin saanut vedeneristäjä tulee paikalle. Pahin keissi oli varmaan, kph missä maalarinteippi oli jätetty lattiakaivon ympärille vesieristeen alle (!) ja mestari vielä käynyt hyväksymässä työn... Ei ole ihme, että Suomessa vesivahinkoja sattuu. Törkeää huolimattomuutta, korjailtiin jälkikäteen, kun huomautin asiasta asiakkaalle.

      Tuo epoksin käyttö saattaa olla sinulle vierasta, mutta ihan tavallista erikoiskohteissa. Voimaloissa, suurkeittiöissä ja uimahalleissa. Vaativissa kohteissa ei nimittäin käytetä pehmeitä vesieristeitä, eikä varsinkaan silikonia. Ne kuuluvat laatujärjestelmässä asuntorakentamiseen. Kyseiset menetelmät eivät kelpaa vaativissa kohteissa. Kaikki vesieristeet ovat epoksi- tai uretaanipohjaisia, kuten vaikkapa tuo Ardex FB. Kiinnitys ja nurkkasaumat tehdään aina kovapintaisilla epokseilla. Korkkaamisesta en ole kuullut koskaan? Laita ihmeessä linkkiä tai tietoa aiheesta. Tavalliset kiinnityslaastit laattojen alla korkkaavat joskus syystä tai toisesta, mutta epoksin en ole näin kuullut/havainnut koskaan tekevän, mikäli alusta on ollut kiinteä.

      Blogissani en kehota ketään tekemään niinkuin minä teen, sanoohan sen jo nimikin.. Kokeelliset remontit. Hyvähän se kuitenkin välillä kehitellä jotain uutta ja otta ammattilaisten menetelmiä käyttöön kotirempoissakin.

      Poista
    2. Virittelyn maku tulee silloin, kun vanhaan lattiakaivoon ensin liitetään tasoitelattia, havaitaan ettei homma toimi ja korjataan käytännössä ainoalla luotettavan oloisella tavalla. Näissä mainitsemissasi erikoiskohteissahan tehdään usein koko lattia näistä paremmista mömmöistä, tai 2K-vesieristys laatan alle tms, kuitenkin yhdellä järjestelmällä. Sinänsä aineet on erinomaisia ja toimivia, olen vain tullut allergiseksi näille pikakorjauksille.

      Epoksi ei taida kovin helposti korkata, mutta jos tuosta kaivon reunasta on uittanut vettä tasoitepinnoituksen "alle" eli betonilaattaan niin tasoite voi irrota - tosin ymmärtääkseni (?) tuo lattia on 70-luvun maanvastainen laatta ja ne on aina jonkin verran kapillaarisesti kosteita eli tilanne ei juuri muutu.

      Ei tästä kannata poroja nokkaan ottaa, hyvä ja mielenkiintoinen blogi sulla on :)

      Poista
    3. Rakas Anonyymi, nimettömänä on aina hyvä huudella ohjeita kaikkeen. Kyllä "virittely" on hieman alentavasti ja leimaavasti sanottu. En virittele, koska ammattaitaito on kohtuullisen ajantasalla ja niitä tietoja sovellan. Joskus myös korjaan, jos joku menetelmä osoittautuukin huonoksi ratkaisuksi. Sellaista voidaan kutsua myös oppimiseksi. Nythän lattia ja kaivo on tehty yhdellä järjestelmällä, eli turhaan siitä allergiaa podet.

      Tasoite ei tässä tapauksessa voi enää irrota, koska ainoa veteen kosketuksissa oleva aine on kivikova epoksipinta. Kaivohan on nyt umpiepoksikaivo. Tasoite epoksin takana tai alla, pysyy kuivana, jopa varmemmin kuin tavallisen vesieristeen.

      Mitä maavaraiseen betonilaattaan tulee, niin olet siinäkin väärässä. Taloa hankittaessa meillä oli kolme toivomusta: eläminen yhdessä tasossa, mahdollisuus avokeittiöön, eikä kellarissa olevaa märkätilaa. Eli vastaus arveluusi, perustus on sokkelipalkeilla.

      Mitä kellarisaunoihin tulee, niin en mielelläni lähtisi rakentamaan sellaiseen märkätilaa totutuin menetelmin ollenkaan. Kellarisauna ilman asianmukaisia kapillaarikatkoja ja salaojituksia ovat riskirakenteita. Kellareiden märkätilathan ovat vuosikymmeniä toimineet paljaalla betonilla. Jossakin vaiheessa betonikylppäreitä alettiin laatoittamaan, jolloin ensimmäiset ongelmat alkoivat ilmenemään. Laatan alle pääsi vettä, mutta laatta esti lattian kuivumisen. Nyt saneerauskohteisiin on tuotu muovikalvot (vesieriste) mukaan kuvioon ja riskirakenteita syntyy. Paras ratkaisu näihin kohteisiin olisi erilaiset ohuet mikrosementit tai diffuusiota edistävät epoksit.

      Olisi markinoillakin aika huomata, että ei ole vain yhtä hyvää menetelmää, koska ei ole ainoastaan yhdenlaista märkätilaakaan.


      -Kati

      Poista