maanantai 28. huhtikuuta 2014

Klinkkerin tasoitusta ja terassikauden avajaiset

Kevät on ihanaa ja inspiroivaa aikaa! Mikäs sen hauskempaa, kuin aloittaa kesäkausi tekemällä puhdetöinä pieni patio. Projektina on vuorossa talomme pääsisäänkäynti. Pidän näyttävistä sisäänkäynneistä ja arkkitehtuurissa olennaista on mielestäni nähdä heti, mistä rakennukseen tulisi astua sisälle, senhän pitäisi suorastaan kutsua tulijaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, näin ei ollut aluksi. Sisäänkäynnin eteen oli tehty kiveys sorapinnoitetusta betonilaatasta. Laatan pinnasta hiekka kulkeutui helposti sisälle, eikä se oikein muutenkaan ollut muurahaisia houkuttelevana ja kosteutta pidättävänä materiaalina hyvä ratkaisu oven edustalle. Halusimme hengittävän ja käyttäjäystävällisemmän puupation sisäänkäynnin yhteyteen. Vaikka paikka ei ole kovin aurinkoinen, tulee siinä joskus nautittua aamuauringosta.

Tuo taloon päin kallellaan oleva ja lehtiään melkein suoraan eteiseen tiputteleva koivu sai meiltä lähtöpassit. Seinällä kiipeävä köynnäsruusu löysi uuden kodin ystäväni pihalta. Aikaisemmin ei ole aina ymmärretty miten vahingollista on istuttaa kasveja sokkelin viereen. Jo pelkästään multa sokkelin vieressä lisää kosteusrasitetta ja mikrobikasvustoja. Riskiä kasvattaa myös ne kymmenet vesilitrat, jotka tuohon ruusun juurelle on kesäisin loroteltu letkusta. Vaikka talojen seinustat ovat otollisen lämpimiä kasvupaikkoja, saattaa kaunis kasvi saada aikaan enemmän murheita kuin iloja.




Tässä kuvassa vielä edellisten asukkaiden kalusteet ja ruukut. Kuva on otettu ennen kaupantekoa.

Hyvin kuitenkin näkee, että sisäänkäyti on melko synkän sävyinen, eikä valo oikein pääse sisälle. Meille jäi kaupasta tuo Grilli/kesäkeitttiö, jonka myin eteenpäin Torissa. Vaikka tiedettiin, että grilli ei tuohon jää, niin kokeiltiin kerran grillata siinä. Savu tuli piipusta ylös ja meni suoraan keittiön ikkunasta sisälle. Eipä jäänyt Grilliä ikävä :)


Tässä kuvassa on kivilaatat jo nostettu pois ja olen naputellut irronneen laastin muurista irti. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, miten multa pidättää maan kosteutta. Alempana maakerroksena on soraa ja hiekkaa. Vaurio on suunnilleen sillä korkeudella johon loppuu mullan syvyys. Tarkoitus olisi kaivaa tänä kesänä kaikki maa-aines pois talon ympäriltä ja korvata se salaojaputkilla ja soralla. Myös tuo hieno alppiruusu joka taustalla pilkistää, joutuu siirtymään kauemmaksi talosta. Toivottavasti upea vanhus ei kovasti ota tästä muutosta pahakseen. Lähtöpassit saivat myös muoviristikolla tuetut villiviinit. Nämä yksilöt löysivät kuitenkin uuden kodin toiselta pihalta.


Aikakautensa tyypillisintä materiaalia. Ruskean ja terrakotan sekoitusta paksulla kiviklinkkerillä. Kenties joskus 50 vuoden kuluttua tämä on taas muodissa ja entisöidään takaisin vanhaan loistoonsa, samalla ihmetellen, "mikä siinä vaaleassa pinnassa viehätti vuonna 2014?". Jokatapauksessa eroon tästä oli päästävä ja millä muullakaan, kuin Fresconin sementtisideaineisella tasoitteella.


Kuvasta ei ehkä käy ilmi, että vanha tasoitekerros on ollut aika paksu. Jouduin tekemään pohjaa pari kertaa samalla kun tasoitin klinkkeriseinää umpeen.


Tuo tumma ovi löytyi Bauhausin Sensaatiopäivien tarjouksesta hintaan 250€. Valmistaja on Fenestra ja ovi on toiminut ihan kiitettävästi. Alkuperäinen ovi oli vasenkätinen, joka tuntui meistä aivan hullunkuriselta. Tietysti ikäkin oli tullut täyteen ja tuuli puhalteli sisään ovenraoista. Oli vaan oikea hetki vaihtaa uuteen. Klinkkeriseinää oli kummallakin puolella sisäänkäyntiä. Vaikka katto oli valkoinen, tekivät tummmat seinät sisäänkäynnistä ahtaan tuntuisen,


Pinta näyttää jo aika hyvältä ensimmäisen kerroksen jälkeen. Ruskean värin katoaminen, teki ihmeitä ilmeelle. Vaikka aina korostan sitä dispersion käyttöä, en sitä tässä kuitenkaan käyttänyt. Jotenkin en usko muovityyppisten materiaalien pitkään ikään ulkona. Lisäksi se ei anataisi seinän hengittää ulospäin.Voin olla väärässäkin, aika näyttää. En selvittänyt mitä primeria tässä olisi kannattanut käyttää.


Tässä on mestari saanut jo terassin pohjan valmiiksi. Jako koolaukselle on vähintään 60cm normi terassilaudan ollessa kyseessä. Onneksi alla oli ainakin puoli metriä hiekkaa. Ei tarvinnut alkaa sen enempiä kaivamaan ja vanhoja betonilaattoja otettiin pilareiksi.

Remontointi on Oliverin mielestä rankkaa ja Helmi yrittää parhaansa mukaan auttaa iskää.

Ainakin koirat tykkäävät uudesta terassistaan ja aurinkoa otetaankin oikein urakalla. Meille ihmisille ei tällaisia lepohetkiä siunaantunut. Toivottavasti tänä kesänä ehditään vähän nauttiakin.

Vähän on ilme muuttunut sitten viimenäkemän!
Haluaisin ehkä pienen riman kiertämään pation ja seinän välistä rakoja kun tuntuu, että tämä seinusta on sellainen hämähäkkien ja ötököiden kohtaamispaikka iltaisin. Oli sitä varmasti ennenkin, mutta tummalta pohjalta eivät niin erottuneet. Lattian olen suunnitellut tumman harmaaksi, vaikka se näyttää aika kivalta näinkin. Huomaan, että maku puulajien suhteen on muuttumassa. Painekyllästetyn laudan vihertävyys ei kuitenkaan viehätä. Vaikka eihän näissä nykylaudoissa niin vahvoja myrkkyjä enää saa käyttää, ja värikin sen myötä miedompi.


Vaikka harmaa tasoitepinta onkin kaunis, päätettiin kuitenkin valoisuuden maksimoimiseksi vetää päälle oikea vanhanajan hengittävä kalkkimaali. Ikkunat on tarkoitus laittaa myös valkoiseksi, joten tästä etsittiin sille väriparia. Lisäksi pation päälle tulee vielä katos, joten kalkkimaali säilyy hyvänä vuosia. Sokkeli on tarkoitus maalata harmaaksi, eikä haluttu ottaa riskiä, että kaksi harmaata seinäpintaa riitelisivät keskenään. Kalkkimaali tekee täysin hengittävän ja antibakteerisen pinnan, joten sitä voi laittaa myös maanvastaisiin pystymuureihin. Kaikki sokkelimaalit eivät tähän tarkoitukseen sovellu. Lisäksi kalkkimaali on ennätyksellisen edullista. 40kg säkki maksaa n.20€ Parilla säkillä maalaisi varmaan koko talon julkisivun. Tätä ei kuitenkaan suositella mahdollisten sävyerojen vuoksi. Uskon, että se on kuitenkin ihan hölynpölyä. Muutenhan kukaan ei ostaisi kalliita julkisivumaaleja kaupasta. Sekaan tulee siis vain puhdasta vettä, johon kalkki sekoitetaan. Työlästä se on, koska maali ei saa olla paksua, vaan sitä imeytetään alustaansa monilla kerroksilla. Työtä voi kuitenkin jatkaa vaikka seuraavina kesinä, koska kalkkimaali ei koskaan hilseile, vaan alkaa pikkuhiljaa sateiden vaikutuksesta ohenemaan. En voinut vastustaa kokeilla kalkkimaalia myös tuohon punatiileen. Hyvinhän se on siinä mallipalassa pysynyt nyt vuoden. Tiilen pintaan kalkkimaali tuntui nappaavan tosi hanakasti ja näytti peittävän hyvin.


Ensimmäinen kalkkimaalikerros tuntuu miltei värittömältä, mutta kolmannella kerralla pinta on jo ihan vitivalkoista. Tuohon seinustalle tulee vielä pienet valaisimet ja koko pation päälle katos. Vaikka tyylikkyys siitä vähän kärsiikin, niin on se vaan ihanaa, kun ei sada vesi kalusteiden päälle, lumesta nyt puhumattakaan. Kesällä voi sitten istuskella vaikka sade vähän ropisee. En malta odottaa, että saadaan kaivinkone pihaan ja kauniita kiviä ja soraa tuon epämääräisesti vihertävän mullan tilalle. Tästä kuvasta on jo hieman edetty ja päivittelen lisää kuvia projektista lähiaikoina!






keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Minimalistin hyödylliset Pääsiäiskoristeet

Tuossa edellisessä postauksessa kerroinkin, että meillä käytiin metsuroimassa tuo piha aika kaljuksi. Toiveena onkin nyt saada korkeiden puiden sijaan helppohoitoisia pensaita, pieniä puita ja ihana hyötypuutarha. Koska haluan näkösuojaa ja viihtyisyyttä pihalle nyt, enkä vasta kymmenen vuoden päästä, olen tutustunut pajujen maailmaan!

Pajut ovat usein aliarvostettuja puutarhaharrastajien keskuudessa. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa nuoremman polven löytäessä puutarhuroinnin pariin, alkaa pajukasvien suosio nousemaan. Pajut ovat vähäeleisen kauniita ja erittäin kiitollisia hoidokkeja. Pajuilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Lue lisää pajuista ja niiden hienouksista täältä. Pajun varsista voi myös askarrella ja rakennella kaikenlaista, aina aidanteista ovikoristeisiin.

Pajuja kasvaa luonnossa ojissa ja peltojen reunustoilla.Tutuilta ja naapureilta saa varmasti pyytämällä pistokkaita. Pajun pistokaslisäyksestä on paljon tietoa netissä. Toiset suosittelevat juurrutusta vedessä ja toiset kosteassa mullassa. Keskimäärin paju taitaa juurtua kummallakin tekniikalla. Tärkeintä on kuitenkin ottaa pistokkaat ennen kasvukauden alkua, silloin pistokas keskittyy parhaiten juurien kasvattamiseen ja se ehtii juurtua hyvin ennen talven tuloa. Pajut näyttävät sisälläkin kauniilta ja kun otat pajut sisälle nyt, saat samalla kauniit pääsiäiskoristeet Pääsiäiseksi. Ilmaista, helppoa, hyödyllistä ja hauskaa!

Pistokkaista jääneet ohuemmat oksat jätin maljakkoon. Kun Pääsiäinen on ohi, laitan kyllä nämäkin maahan.


Pajukepit "juomassa" ennen istuttamistaan multaan. Joudun ehkä aluksi istuttamaan pajut turveruukkuihin, koska tuo piha on niin kaaos. Kun pääsen nämä vihdoin istuttamaan, laitan pistokkaan ympärille muovikatetta Marjamäen Pajutilan ohjeiden mukaan. Punaiset oksat ovat korallipensaasta. Pajuvesi edistää muidenkin pistokkaiden juurtumista.

Laseissa on serkulta saatua Hopeapajua ja Marja-Aroniaa. Takana pienissä muovipikareissa Terijoensalavaa, jotain luonnonvaraista pajulajiketta, Koripajua ja Kanukkaa.




Jotakin tällaista näkisin, että ensikesänä puuhastelen tuolla pihalla. Ehkä nuo ristikot eivät ole niin tällaisen modernistin mieleen, mutta selkeät istutukset ja näkösuoja kiinnostavat. Pajuista on tosiaan moneksi!



Ihanaa Pääsiäisen odotusta kaikille!




(Alimmat kuvat: Kotiliesi ja Kymen Sanomat)





Puu kaatuu!

Kun ostimme tämän vuonna 75-rakennetun laatikon, oli tontti päässyt jo kovasti metsittymään. Meitä edeltänyt vanhempi pariskunta ei ollut kiinnostunut puutarhan hoidosta ja kaikki oli jääänyt suurten mäntyjen ja koivujen varjoon. Suuret puut aiheuttivat jo haittaa itse rakennuksellekin. Pihan kivetykset olivat sammalen peitossa. Tasakatto keräsi lehtiä ja neulasia, eikä aurinko ja tuuli päässyt kuivattamaan pihaa ja rakennusta. Itse intohimoisena puutarhurina visioin heti kasvimaasta ja hyötypuutarhasta. En ole niinkään kiinnostunut kukkapenkeistä tai perennoista, mutta koska arvostan puhdasta, terveellistä ruokaa, olen myös kiinnostunut miten sitä viljellään. Isoisäni oli puutarhuri joten saattaa tämä olla vähän verenperintöäkin.

Aluksi kyselimme Metsänhoitoyhdistykseltä hintaa ja arviota aikataulusta. Meillä olisi ollut noin 100 runkoa myytävää. Hän arvioi, että sähkölinjan ja talon läheisyydessä olevat puut nostavat kaatojen hintaa siten, että emme saisi runkojen myynnistä välttämättä rahallista hyötyä, vaan puut toivottavasti kuittaisivat työstä ja kuljetuksesta syntyvät kulut. Isäni kuitenkin sanoi, että hyvää puuta ei kannata ilmaiseksi antaa, vaan he kaatavat puut itse. Vähän tässä vaiheessa epäilytti, mutta ei siitä nyt tohtinut kieltäytyäkään. Nyt puut on kaadettuna lähes kaikki ja ne odottavat noutoa. Kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin, mitä nyt muutaman kerran on saanut maanitella miehiä paikalle :) Toivotaan että loputkin puut lähtee loppuviikosta ja päästään vihdoin raivaamaan pihaa ja istutushommiin.


Tässä ihana kesäkuva viimevuodelta. Yli talon korkuisiksi päässeet puut varjostivat ja roskasivat varsinkin parveketta ja oleskelupihaa. Muistakaa, että ajoissa tehty leikkaus, pelastaa totaaliselta parturoinnilta.



Tässä kuva tältä keväältä... Lohduton näky, mutta toivottavasti tämä tästä vielä iloksi muuttuu! Ainakin multasormi syyhyää ja ideoita sinkoilee. Parvekkeen alle ajattelin rakentaa ruukutustilaa ja polttopuille oman paikan. Talon sivustalle olen suunnitellut viljelylaatikoita ja omenapuita. Taakse ajateltiin rakentaa terassi ja yrttipenkki. Ensin maalataan kuitenkin tuo ihanan vihreä sokkeli tummaksi, vai mitä mieltä olette?



Tämä työ ei varmasti onnistu kaikilta! Tässä kiinnitetään kaatoliinaa puun yläosaan, josta sitten puu kaadetaan oikeaoppisen sahauksen lisäksi, oikeaan ilmansuuntaan vetämällä. Rakennusten lähellä tämä toimenpide varmistaa, että esimerkikis tuuli ei yllättäen muuta puun kaatumissuuntaa.


Ja tässä taas uskomaton taidonnäyte! Hankala sijainti sähkölinjan läheisyydessä ei jättänyt vaihtoehtoja. Kehnommat metsurit olisivat tilanneet paikalle nostimen, mutta nämä ekspertit tiputtivat latvan turvallisesti pala kerrallaan. Kun korkeus oli alle sähkölinjan, pystyi loppurungon kaatamaan normaalisti. Don´t try this at home!

Videolla näkyy takapihaa ja tuohon nyt sitten  pitäisi saada aikaan viihtyisä terassi. Harmillisesti myöhemmin huomasin, että jonkun innokas saha oli käynyt näköesteenä naapuriin toimineiden kauniiden, nuorten kuusten kimppuun. Se on kuitenkin ainoa moka ja olen päässyt karmeasta löydöstäni jo pikkuhiljaa yli... :) Jotta toipuisin asiasta kokonaan, käyn kaivamassa metsästä uusia kuusen taimia paikkaamaan tilannetta. Kannattaakin todella korostaa ja alleviivata metsurille, mikäli on mitään puita ja pensaista, jotka haluaisit säästettävän. Nämä kuuset olivat vain tainneet olla tiellä kun tukkeja noudettiin, mutta olisin halunnut olla mukana suunnittelemassa reittiä.

Tähän mennessä on kulunut kolme päivää ja kolme kattilaa kohtuullisen hyvää ruokaa. Nyt vaan jännityksellä odotan miltä piha alkaa kesällä näyttämään ja miten uudet istutukset lähtevät kasvuun. Pitää varmaan suunnata kauppaan ja ostaa oikein kevään ensimmäinen puutarha -lehti. Mukavaa!