Keittiöremontti wanhassa kivitalossa

Tittidii :) Me aloitettiin uusi projekti ja päätettiin ostaa ensimmäinen sijoitusasunto, joka sitten rempan jälkeen menee myyntiin. Pientä tunnelmointia tähän alkuun. Sinisävyisestä Pinterest -kuvasta lähti uuden keittiön värimaailman suunnittelu. Kuvassa näkyy siniharmaata ja kullan kimmellystä, josta muodostuu mielestäni herkullinen väripari. Tunnelmaa tehostaa marmori ja musta. Kylppärin teen tietysti mun omalla "mikrosementti" -tekniikalla. Vanha lautalattia maalataan mustaksi ja tapetit tilasin jo Ellokselta taannoin. 3kk ollaan varattu aikaa, kun töitäkin pitää ehtiä tekemään.. Voin jo sen verran sanoa, että tämä on todella hauskaa ja toivon että saadaan harrastaa tätä tulevaisuudessa vielä monta kertaa!

Tästä kuvasta lähti ajatus keittiön värimaailmaan. Vesileimasin kuvan vahingossa, mutta siis alkuperäinen löytyy Pinterestistä. Linkki kuvaan ei toiminut, joten en tiedä kenelle krediitit laittaisin.

Asunnossa on vanhat komerot säilytetty ja muutenkin kunto oli melko alkuperäinen. Komeron avain oli saanut päälleen valkoista maalia vuosien varrella, joten päätin maalata kaikki avaimet edellisestä rempasta jääneellä kuparimaalilla. Pitää katsoa, kärsiikö värisilmä sen, että lähelle tulee kullanvärinen vesihana. Saattaa olla, että väri avaimissa vielä vaihtuu kultaan. Kuvassa muuten tuo seinämaali vielä märkää.

Seinässä käyttämäni maali on täysin himmeää kattomaalia ja kuvassa näkyy maalin kuivumisesta johtuvaa epätasaisuutta. Lopputulos on pehmeän samettisen siniharmaa. Halusin kalkkimaalia muistuttavan pinnan ja sen tosiaan sain. Maali on Tikkurilan Siro Himmeä ja olen erittäin tyytyväinen lopputukseen. Pyyhkiminen on vähän niin ja näin mattapintaisen maalin kanssa, mutta toisaalta tämähän on citysinkun koti, eikä lapsi/koiraperheen haasteita tarvitse miettiä. Tässä meni nyt kauneus käytännön edelle, mutta ei sitä samaa maalipintaa tarvitse kymmentä vuotta katsella. Pensseli käteen ja uutta väriä pintaan, kun siltä tuntuu.

Siinä vähän kokonaisuutta. Vielä on matkaa lopulliseen maaliin, mutta olen iloinen, että suurin hiontatyö on jo takana (paitsi lattia vielä hiomatta..) Keittiö on jo tilattu Ikeasta, tottakai. Ikeasta kannattaa tilata keittiö silloin, kun haluaa varmistua, että hinta-laatusuhde on erinomainen ja että lisäosia saa hakea kiireessä vaikka sunnuntai-illalla.

Entä sitten se lähtötilanne? No aikamoinen homma oli ensinnäkin purkaa v.1928 rakennettu puurakenteinen seinä. Voin sanoa, että lauta oli tiukassa pitkillä nauloilla. Silloin talot rakennettiin kestämään. Neljä säkkiä kutterinpurua ja valtava läjä lautaa, sekä jälkiasennettua lastulevyä odotti kantajaansa. Mainitsinko jo, että asunto on viidennessä kerroksessa ja talossa ei ole edes hissiä :D Onneksi saatiin kantoapua..!

Heti kun seinä oli poissa, tiedettiin että tästä tulee upea koti jollekin onnekkaalle. Ikkunoista tuntui tulevan kaksinverroin valoa sisään ja tila tuntui neliöitään isommalta.

Sitten alkoivat rakennustyöt. Koolattiin seinät suoriksi, jolloin vanha hormi ei myöskään haitannut keittiön suunnittelua ja saatiin tilaan järkevä flow. Löydettiin puretun seinän sisältä vielä vanha ovikin ja hetken harkittiin, että nyt avataan koko tila, mutta sitten järki voitti tunteet. Lopputulos olisi ollut hieno, mutta silloin eteisestä olisi menetetty toimivuutta. Jätettiin hieno ovi seinän sisään, jälkipolville ihmeteltäviksi.

Kun levytys alkoi, tuntui että nythän se homma etenee silmissä. Monta vaihetta tästä kuitenkin vielä on jäljellä siihen, että joku pääsee keittiössään aamukahvia keittämään.

Päivittelen tänne rempan etenemistä. Toukokuussa pitäisi sitten olla valmista! Samalla rakennetaan tuolla Villa Mustan puolella taloa. Tämä on sellainen kiva pieni väliprojekti. Lisäksi lupauduin tekemään yhdelle asiakkaalle mun "mikrosementti" -pintaa. Siitä myös lisää tuonnempana sitten. Seuraavaksi taidan laittaa tänne pari värssyä tämän asunnon kylppäristä. Muutoksesta tulee aika totaalinen ja toivottavasti myös yllättävän edullinen.

Klinkkerin tasoitusta ja terassikauden avajaiset

Kevät on ihanaa ja inspiroivaa aikaa! Mikäs sen hauskempaa, kuin aloittaa kesäkausi tekemällä puhdetöinä pieni patio. Projektina on vuorossa talomme pääsisäänkäynti. Pidän näyttävistä sisäänkäynneistä ja arkkitehtuurissa olennaista on mielestäni nähdä heti, mistä rakennukseen tulisi astua sisälle, senhän pitäisi suorastaan kutsua tulijaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, näin ei ollut aluksi. Sisäänkäynnin eteen oli tehty kiveys sorapinnoitetusta betonilaatasta. Laatan pinnasta hiekka kulkeutui helposti sisälle, eikä se oikein muutenkaan ollut muurahaisia houkuttelevana ja kosteutta pidättävänä materiaalina hyvä ratkaisu oven edustalle. Halusimme hengittävän ja käyttäjäystävällisemmän puupation sisäänkäynnin yhteyteen. Vaikka paikka ei ole kovin aurinkoinen, tulee siinä joskus nautittua aamuauringosta.

Tuo taloon päin kallellaan oleva ja lehtiään melkein suoraan eteiseen tiputteleva koivu sai meiltä lähtöpassit. Seinällä kiipeävä köynnäsruusu löysi uuden kodin ystäväni pihalta. Aikaisemmin ei ole aina ymmärretty miten vahingollista on istuttaa kasveja sokkelin viereen. Jo pelkästään multa sokkelin vieressä lisää kosteusrasitetta ja mikrobikasvustoja. Riskiä kasvattaa myös ne kymmenet vesilitrat, jotka tuohon ruusun juurelle on kesäisin loroteltu letkusta. Vaikka talojen seinustat ovat otollisen lämpimiä kasvupaikkoja, saattaa kaunis kasvi saada aikaan enemmän murheita kuin iloja.

Tässä kuvassa vielä edellisten asukkaiden kalusteet ja ruukut. Kuva on otettu ennen kaupantekoa.

Hyvin kuitenkin näkee, että sisäänkäyti on melko synkän sävyinen, eikä valo oikein pääse sisälle. Meille jäi kaupasta tuo Grilli/kesäkeitttiö, jonka myin eteenpäin Torissa. Vaikka tiedettiin, että grilli ei tuohon jää, niin kokeiltiin kerran grillata siinä. Savu tuli piipusta ylös ja meni suoraan keittiön ikkunasta sisälle. Eipä jäänyt Grilliä ikävä :)

Tässä kuvassa on kivilaatat jo nostettu pois ja olen naputellut irronneen laastin muurista irti. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, miten multa pidättää maan kosteutta. Alempana maakerroksena on soraa ja hiekkaa. Vaurio on suunnilleen sillä korkeudella johon loppuu mullan syvyys. Tarkoitus olisi kaivaa tänä kesänä kaikki maa-aines pois talon ympäriltä ja korvata se salaojaputkilla ja soralla. Myös tuo hieno alppiruusu joka taustalla pilkistää, joutuu siirtymään kauemmaksi talosta. Toivottavasti upea vanhus ei kovasti ota tästä muutosta pahakseen. Lähtöpassit saivat myös muoviristikolla tuetut villiviinit. Nämä yksilöt löysivät kuitenkin uuden kodin toiselta pihalta.

Aikakautensa tyypillisintä materiaalia. Ruskean ja terrakotan sekoitusta paksulla kiviklinkkerillä. Kenties joskus 50 vuoden kuluttua tämä on taas muodissa ja entisöidään takaisin vanhaan loistoonsa, samalla ihmetellen, "mikä siinä vaaleassa pinnassa viehätti vuonna 2014?". Jokatapauksessa eroon tästä oli päästävä ja millä muullakaan, kuin Fresconin sementtisideaineisella tasoitteella.

Kuvasta ei ehkä käy ilmi, että vanha tasoitekerros on ollut aika paksu. Jouduin tekemään pohjaa pari kertaa samalla kun tasoitin klinkkeriseinää umpeen.

Tuo tumma ovi löytyi Bauhausin Sensaatiopäivien tarjouksesta hintaan 250€. Valmistaja on Fenestra ja ovi on toiminut ihan kiitettävästi. Alkuperäinen ovi oli vasenkätinen, joka tuntui meistä aivan hullunkuriselta. Tietysti ikäkin oli tullut täyteen ja tuuli puhalteli sisään ovenraoista. Oli vaan oikea hetki vaihtaa uuteen. Klinkkeriseinää oli kummallakin puolella sisäänkäyntiä. Vaikka katto oli valkoinen, tekivät tummmat seinät sisäänkäynnistä ahtaan tuntuisen,

Pinta näyttää jo aika hyvältä ensimmäisen kerroksen jälkeen. Ruskean värin katoaminen, teki ihmeitä ilmeelle. Vaikka aina korostan sitä dispersion käyttöä, en sitä tässä kuitenkaan käyttänyt. Jotenkin en usko muovityyppisten materiaalien pitkään ikään ulkona. Lisäksi se ei anataisi seinän hengittää ulospäin.Voin olla väärässäkin, aika näyttää. En selvittänyt mitä primeria tässä olisi kannattanut käyttää.

Tässä on mestari saanut jo terassin pohjan valmiiksi. Jako koolaukselle on vähintään 60cm normi terassilaudan ollessa kyseessä. Onneksi alla oli ainakin puoli metriä hiekkaa. Ei tarvinnut alkaa sen enempiä kaivamaan ja vanhoja betonilaattoja otettiin pilareiksi.

Remontointi on Oliverin mielestä rankkaa ja Helmi yrittää parhaansa mukaan auttaa iskää.

Ainakin koirat tykkäävät uudesta terassistaan ja aurinkoa otetaankin oikein urakalla. Meille ihmisille ei tällaisia lepohetkiä siunaantunut. Toivottavasti tänä kesänä ehditään vähän nauttiakin.

Vähän on ilme muuttunut sitten viimenäkemän!
Haluaisin ehkä pienen riman kiertämään pation ja seinän välistä rakoja kun tuntuu, että tämä seinusta on sellainen hämähäkkien ja ötököiden kohtaamispaikka iltaisin. Oli sitä varmasti ennenkin, mutta tummalta pohjalta eivät niin erottuneet. Lattian olen suunnitellut tumman harmaaksi, vaikka se näyttää aika kivalta näinkin. Huomaan, että maku puulajien suhteen on muuttumassa. Painekyllästetyn laudan vihertävyys ei kuitenkaan viehätä. Vaikka eihän näissä nykylaudoissa niin vahvoja myrkkyjä enää saa käyttää, ja värikin sen myötä miedompi.

Vaikka harmaa tasoitepinta onkin kaunis, päätettiin kuitenkin valoisuuden maksimoimiseksi vetää päälle oikea vanhanajan hengittävä kalkkimaali. Ikkunat on tarkoitus laittaa myös valkoiseksi, joten tästä etsittiin sille väriparia. Lisäksi pation päälle tulee vielä katos, joten kalkkimaali säilyy hyvänä vuosia. Sokkeli on tarkoitus maalata harmaaksi, eikä haluttu ottaa riskiä, että kaksi harmaata seinäpintaa riitelisivät keskenään. Kalkkimaali tekee täysin hengittävän ja antibakteerisen pinnan, joten sitä voi laittaa myös maanvastaisiin pystymuureihin. Kaikki sokkelimaalit eivät tähän tarkoitukseen sovellu. Lisäksi kalkkimaali on ennätyksellisen edullista. 40kg säkki maksaa n.20€ Parilla säkillä maalaisi varmaan koko talon julkisivun. Tätä ei kuitenkaan suositella mahdollisten sävyerojen vuoksi. Uskon, että se on kuitenkin ihan hölynpölyä. Muutenhan kukaan ei ostaisi kalliita julkisivumaaleja kaupasta. Sekaan tulee siis vain puhdasta vettä, johon kalkki sekoitetaan. Työlästä se on, koska maali ei saa olla paksua, vaan sitä imeytetään alustaansa monilla kerroksilla. Työtä voi kuitenkin jatkaa vaikka seuraavina kesinä, koska kalkkimaali ei koskaan hilseile, vaan alkaa pikkuhiljaa sateiden vaikutuksesta ohenemaan. En voinut vastustaa kokeilla kalkkimaalia myös tuohon punatiileen. Hyvinhän se on siinä mallipalassa pysynyt nyt vuoden. Tiilen pintaan kalkkimaali tuntui nappaavan tosi hanakasti ja näytti peittävän hyvin.

Ensimmäinen kalkkimaalikerros tuntuu miltei värittömältä, mutta kolmannella kerralla pinta on jo ihan vitivalkoista. Tuohon seinustalle tulee vielä pienet valaisimet ja koko pation päälle katos. Vaikka tyylikkyys siitä vähän kärsiikin, niin on se vaan ihanaa, kun ei sada vesi kalusteiden päälle, lumesta nyt puhumattakaan. Kesällä voi sitten istuskella vaikka sade vähän ropisee. En malta odottaa, että saadaan kaivinkone pihaan ja kauniita kiviä ja soraa tuon epämääräisesti vihertävän mullan tilalle. Tästä kuvasta on jo hieman edetty ja päivittelen lisää kuvia projektista lähiaikoina!