maanantai 20. lokakuuta 2014

Betonilattiat: Lattiatasoitteen työstäminen lastan avulla

Olen monasti yrittänyt teksteissä havainnollistaa mitä tarkoitan, kun hion harjanteita lastan avulla. Asiaa on kovin vaikeaa selittää sanallisesti, joten päätin napata aiheesta videon.

Tällä kertaa olen tekemässä lattiaa uuteen loma-asuntoon, joka nousee Saariston Lomakylään. Toimin tässä projektissa myös sisustussuunnittelijana. Kävin näyttämässä lattian tekijöille miten tasoitepinnasta saa jalalle tasaisen, mutta pinnastaan elävän näköisen. Kaikki kuviot jotka lastan käyttämisestä jäävät, jäävät ne myös lopulliseen pintaan. Mikäli haluaa maalata lattian, kuviot tulevat esiin valon osuessa sopivassa kulmassa lattiaan. Lakan alla ne näkyvät lisäksi hienoisina sävyeroina. Lastaaminen myös karhentaa lattian pintaa, siten lastaaminen vähentää myös mahdollista liukkautta. Tässä tasoitteena oli Weberin 3100 itsesiliävä, lattiatasoite. Pidän enemmän Weberin 4400 pinnasta, mutta koska tässä ei ollut mitään varsinaista syytä valita pikamassaa, valitsin edullisemman 3100 version.

Jos jotain voisin vielä aiheesta sanoa, niin sen, että hetken pidempään olisi ehkä kannattanut odottaa tasoitteen kovettumista. Nyt lasta pureutui vähän turhankin helposti pintaan. Jos lastan kärki puraisee pinnasta, on siihen kohtaan pakko hangata hienoinen kuoppa. Tavallaan siis levitän kuoppaa suuremmalle alueelle. Tämä näkyy klipissä hyvin. Lisäsyyllisiä tähän ovat vanha lastaparini. Käytössä teräsliippa kuluu siten, että keskelle alkaa muodostumaan kaareva kuoppa. Teräslastan reunat jäävät tällöin ulkoneviksi ja aiheuttavat siis osaltaan lastan pureutumista pintaan. Riittävän uudet työkalut, tai reunan hionta suoraksi korjaavat kyllä tilanteen.


Tässä lähtötilanne. Betonivalun päällä on dispersio, jonka päälle olen jo osittain levittänyt lattiatasoitteen. Tämän kokoisessa lattiassa kannattaisi käyttää isompaa liippaa levitykseen. Kuvassa näkyvällä lastalla pintaan tulee kuitenkin enemmän elävyyttä. Tätä voi siis hyödyntää oman maun mukaan.

Alla sitten klippi siitä, mitä tapahtuu kun tasoite on kävelykuiva. Lastalla kannatta kokeilla pintaa, viimeistään tunnin kuluttua levityksestä, vähän olosuhteista riippuen. Seuraavana päivänä on turha haaveilla enää pölyttömästä "lastahionnasta", eli mikäli lastaa mielii käyttää, pitää siihen ryhtyä heti kun se on mahdollista. Vaihtoehtona on sitten jättää harjanteet lattiaan, tai hioa lattia myöhemmin käsin kivellä, tai konellisesti.




Pahoittelut työmaalla räpsityistä kännykkäkuvista ja videon laadusta. Tarkoitus pyhittää keinot, eli sisältö on tässä estetiikkaa huomattavasti täkeämpää. Mikäli tekniikasta jäi jotakin kysyttävää, niin kommentit ovat oikein tervetulleita. Toivottavasti tämä selventää muutamia asioita, jotka ovat jääneet hämäriksi aikaisemmissa postauksissa.






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Hohotoa sisustukseen

Ihan vinkkinä vaan ajattelin huikata, että Tikkurila on taas syksyn tullen aktivoitunut ja uudistanut tuotevalikoimaansa. Jännä ja ihan erilainen tuttavuus on Taika -tuoteperheeseen ilmestynyt Glow. Kyseessä on lakka, joka hohtaa pimeässä. Tämähän voi olla ihan mielenkiintoinen juttu! Olisikohan sillä mahdollista lakata vaikkapa kylppärin tai WC:n seinä kokonaan? Jos yöllä pitää pistäytyä veskissä, niin olisi mahtavaa jos ei tarvitsisi sytyttää valoa. Jotenkin uni menee ihan pilalle kun valot räppäsee päälle ja hetken ihan lepakkona pitää hapuilla paperia. Ainakin tietyt tärkeät kohdat voisi merkitä Glow lakalla.

Turvallisuutta voi lisätä helposti maalaamalla lattianrajaan nuolia ja viivoja nopeinta ulospääsyä osoittamaan. Pimeässä, juuri heränneenä ja sekavana, tämä voisi oikeasti pelastaa henkiä.

(Kuva, Tikkurila)

Lastenhuoneessa voi heittäytyä leikkisäksi. Kaikenlaiset pimeässä hohtavat kuvioinnit saattaisivat toimittaa yövalon virkaa. Isompien lasten huoneissa mielikuvitus saa laukata ja idoleiden nimet voisi ikuistaa seinään hillitysti.

Kuvat Tikkurilan sivuilla eivät ole kovin informatiivisia, enkä oikein tiedä, näkyykö valojen ollessa päällä tuo vihertävä kajastus. Varmasti kokeilen tätä uutuutta itsekin lähitulevaisuudessa ja sitten voinkin kertoa aiheesta vaikka lisää. Tutustu tuotteeseen tästä, Glow.


(Kuva, Tikkurila)







keskiviikko 27. elokuuta 2014

Edullinen keittöremontti

Tässä jo jonkin aikaa uuden keittiön kanssa elelleenä ajattelin kertoa, miten tämä koko prosessi lähti liikkeelle, eteni ja onnistui. Remontin alussa, kun kaikki pitää tehdä ja maksaa yhdellä kertaa, resursseja on todella niukasti. Emme siis oikeastaan edes harkinneet muuta kuin IKEAn keittiötä. Olin jo edellisen keittiön kanssa vertaillut hintoja ja päätynyt silloinkin ostoksille Ikeaan. Koska edellisen keittiön hankinnasta ei ollut vielä kahta vuottakaan, ounastelin että tilanne ei ole siitä juurikaan muuttunut. Emme halunneet mitään ihmeellistä, aivan tavallinen peruskeittiö valkoisena oli siis mielessä. Ikean keittiöiden plussat ovat suuren valmistajan loistavat takuut kuten, 25 vuotta rungoille, mekanismeille ja oville. Kodinkoneille takuu on 5 vuotta. Gigantissa käytiin katsomassa vastaavaa induktiotasoa edelliseen keittiöön ja Boschin induktiossa oli takuu vain 2 vuotta, vaikka hinta oli tuplat. Päädyttiin siis ottamaan koko paketti Ikeasta silloin ja niin tehtiin myös nyt.

Ainoa miinus on Ikean suppeahko valikoima ovissa ja tasoissa. Koska haluttiin ihan simppeliä, valikoima riitti meille hyvin. Ikean keittiöt myyvät hyvin keskieuroopassa, joten ehkä suomalainen maku poikkeaa jonkin verran muusta Euroopasta. Jokatapauksessa valikoima tuntuu hieman ohuelta. Puukuosit ja viiluovet loistavat poissaolollaan ja valikoimassa on esimerkiksi kirkkaan punaisia ja oransseja ovia, jotka eivät omaan silmään näytä kovin skandinaavisilta vaihtoehdoilta. Jos joskus olen liikkeellä isommalla budjetilla, saatan kokeilla myös tanskalaisen KVIKin valikoimaa. Toisaalta jos tulevaisuudessa olen vailla taas valkoista tai mustaa, hyvin askeettista ja yksinkertaista keittiötä, miksi haluaisin maksaa samasta tuotteesta enemmän? Jos taas kaipaan seuraavaan projektiin ihania vaihtoehtoja puusta, suuntaisin askeleet Kvikiin. Aika näyttää.

Koko projekti tehtiin itse. Sähkötyötkin tehtiin osittain omin voimin (kaapelivedot), mutta kaikki kytkennät kävi tekemässä ammattilainen. Putkimies kävi liittämässä pesukoneet ja hanat. Keittiöitä käytiin ihmettelemässä jo ennen muuttoa tähän remontoitavaan taloon. Budjetti oli 5000€ ja se kyllä alittui mukavasti. Ollaan oltu tyytyväisiä lopputulokseen, enkä muuttaisi oikeastaan muuta, kuin päätöksen olla laittamatta allasta ja hanaa kodinhoitohuoneeseen. Sen saa tietysti laitettua näin jälkikäteenkin, mutta ei ehkä tule enää tehdyksi kuitenkaan...

Keittiön, sekä kodinhoitohuoneen kaapit, tasot, valaisimet ja kodinkoneet tulivat siis Ikeasta. Välitilan laminaattilevy ostettiin Bauhausista, allas tuli Torista ja hana Light In The Boxista, mikro oli omasta takaa. Lisäksi keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen tuli kaksi liukuovikaappia. Keittiön vanha kylmiö purettiin ja sinne sisusteet ostettiin Biltemasta. Keittiöön otettiin integroitu astianpesukone, leveä induktiotaso (löytönurkasta 225€), kiertoilmauuni, saarekemallinen liesituuletin ja tuttavapariskunnalta ostettiin käytetty side by side -jääkaappi. Ikeassa sattui silloin olemaan kampanja, joten 3000€ maksavasta keittiöstä (hinnassa mukana myös khh kalusteet!) koneineen, saatiin vielä 300€ lahjakortti. Tällä lahjakortilla saatiin molemmat liukkarikaapit, koska toiseen kaappiin löytyi ovet löytönurkasta varsin edullisesti. Sähkö ja putkityöt, lattian valu, uusi pesukone (Torista 140€), hana, ja muut tarvikkeet mahtuivat hyvin tuon 5000€ alle. En ole pitänyt tarkkaa kirjanpitoa, mutta keittiöremontti taisi mennä jopa alle 4000€ ihan kaikkineen. Vanha keittiö myytiin Torissa ja siitä saatiin 200€. Keittiö meni kaupaksi parissa päivässä ja remontti oli helppo aloittaa, kun joku oli valmiiksi vienyt koko keittiön tieltä pois. Vanhassa pohjassa keittiöön meni ovi ja se oli ajalleen tyypillisesti koppimainen keittiöhuone. Haluttiin tietysti avata seinä olohuoneen ja keittiön välistä. Meillä on olohuoneessa isot ikkunat ja sitä maisemaa haluaa mielellään katsoa myös kokkaillessa. Saarekkeen ympärille mahtuu kaksi henkeä ja aamiaiset usein syödäänkin siinä. Ruokailutilassa on 8 hengen ruokaryhmä isompia aterioita varten.


Tästä se haaveilu lähti. Ikeassa napattu kuva, kun uusi keittiö oli vielä pelkkää unelmaa...

Tästä se todellisuus puolestaan alkoi. Vanha keittiö. Kuva on napattu asuntonäytöstä. Astianpesukoneen vieressä oli vielä oviaukko ja hellan takana oleva seinä ummessa.

Kaapit myytiin Torissa ja ne tultiin noutamaan sovitusti. Kuvassa kodinhoitohuoneen nurkka.

Vanha kylmiö purettiin ja tilalle tuli astiakomero.

Lattiakaappien rungot on kiinnitetty ja ensimmäinen tasoitekerros on levitetty. Tässä tasoitteena Weberin 3100.

Keittiön pohja näkyy hyvin tässä kuvassa. Etualalla on saareke jonka vasemmalla puolella muu keittiö. Vanha kylmiö on jo koolattu ja odottaa levytystään. Kulman takana jatkuu kodinhoitohuone.

Toivoa jo on! Lattia ja katto on maalattu valkoiseksi. Kiiltävän valkoiset tasot ja liesituuletin ovat kiinnitettyinä paikoilleen.

Näkymä olohuoneeseen on vielä lohduton... Paljon on vielä työtä jäljellä. Onneksi keittiö on jo voiton puolella.

Ette usko, miten juhlallista oli valmistaa uunissa jotain oikeaan ruokaan verrattavaa sapuskaa. Puoli vuotta oltiin menty voileivillä ja mikroaterioilla. Normaalisti en syö eineksiä ollenkaan, joten oltiin todella hartaasti odotettu keittiön valmistumista!

Laatikoiden asennus ja säätäminen oli ainoa homma, mikä tuntui tökkivän. Kun aikansa jaksoi säätöjä virittää, sai lopputuloksesta jokseenkin onnistuneen.

Kun aikansa jaksaa painaa, niin lopulta kaikki valmistuu. Tässä upouusi keittiö jollaisesta olimme haaveilleet. Voin sanoa, että paras ostos on ollut tuo leveä induktioliesi. Induktion tulon vuoksi jouduin luopumaan yhdestä alumiinisesta paistinpannusta jo edellisen keittiörempan yhteydessä, mutta eipä jäänyt harmittamaan. Moni kuvittelee, että pitää luopua myös niistä parhaista mummolta perityistä valurautapannuista, mutta ei onneksi tarvitse. Induktio perustuu magneettikenttään, joten valurauta toimii siinä oikein hyvin. Induktiotaso on sijoitettu 80cm leveään pöytäkaappiin ja voin sanoa että lisäsentit ovat todellista luksusta. Nyt mahtuu kaksi paistinpannua hyvin vierekkäin ja iso kattilakin mukaan vielä. Tavallisella liedellä se ei onnistuisi. Kiitos kuuluu sedälleni Christerille, joka sanoi 60 senttisten liesien olevan retkikeittimiä :) Siitä viisastuneena, emme siis valinneet retkikeitintä tähän keittiöön, emmekä myöskään laita sellaista tuleviin keittiöihin. Sentit kannattaa pyrkiä nipistämään muualta, jos vain mitenkään mahdollista. Tämä neuvo siis kaikille innokkaille kotikokeille, muille riittänee se pienempikin liesikoko.

Nyt keittiö avautuu ihanasti olohuoneen puolelle. Ruokailutila on kätevästi lähellä ja keittiöstä voi myös vilkuilla televisiota. Koska suuri valkoinen seinä kaipasi jotakin, tein harmaalla maalilla tuollaiset puhelinlangat. Musta olisi mielestäni ollut liian hallitseva. Kuva löytyi Googlen kuvahausta. Sivuilla näkyvät harmaat neliöt ovat kaiuttimia. Takakaiuttimien ansiosta television ei tarvitse huutaa, vaan äänen kuulee pehmeästi ja laadukkaasti kauempaakin. Järjestelmään saa liitettyä myös musiikkilaitteita, tietokoneen tai puhelimen. Tämän kokonaisuuden toteutti Rack Star Oy.


Ikean keittiöissä on se hyvä puoli, että niihin saa hankittua oheistarvikkeita ja yhteensopivia lisävarusteita melko laajasti. Meillä palvelee tällainen pidike, jossa on kätevä säilyttää talouspaperia ja itse koulutyönä katajasta tehtyä voiveistä.

Kaikki on nyt lähes valmista. Vielä uupuvat verhot, pari listanpätkää ja muuta pientä. Rutistus oli kuitenkin sen verran iso (koko talon remontti), että nyt otetaan vähän happea ja nautitaan. Talven pimeinä iltoina voi sitten nikkaroida puuttuvia juttuja. Entisen kylmiön eteen olen jo ostanut Vallilan kankaan, joka odottaa pääsyä ommeltavaksi ja ripustettavaksi. Tuolla keittiön liukuovikaapissa säilytetään muuten kaikki meidän pienkoneet. Leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin ovat aina käyttövalmiina, mutta siististi suljetun oven takana. Emme halunneet ripotella tasoille pienkoneita, jotka vähän pilaisivat keittiön selkeää ilmettä. Mukavuudenhaluisena ihmisenä, en jaksaisi myöskään kaivaa leivänpaahdinta laatikosta ja pakata sitä taas käytön jälkeen sinne takaisin. Pieniä yksityiskohtia, mutta niistä koostuu laadukas arki. Eikä siihen tarvita edes paljoa rahaa, huolellinen suunnittelu riittää.


Kuvat valmiista kohteesta: Katja Mulari






tiistai 5. elokuuta 2014

Millaiset raot terassille?

Ollaan monet terassit jo rakennettu ja nyt voin sanoa, että oikea rako on vihdoin löytynyt!
Monet käyttävät terassin laudoituksessa rakotulkkia, tai jotakin sopivaa tikkua, joka laiteaan jokaisen lautavarvin väliin siten, että kaikkien lautojen väliin saadaan samanlevyinen rako. Rako jätetään siksi, että lautojen eläessä vuodenaikojen mukaan, niillä on sitten tilaa turvota ja kutistua. Olen kuitenkin huomannut, että monilla terasseilla rako on vuosien myötä kasvanut todella isoksi. Isoon rakoon menee helposti lehtiä ja muuta roskaa, jotka on sitten hankalaa sivota pois. Terassin käytön kannalta pieni rako on helpompi. Pinnan harjaus ja imurointi riittävät siivoukseksi. Pieneen rakoon ei tipahda kolikot tai muut pikkutavarat. Painekyllästetyn terassilaudan käyttäminen on edullista ja siitä olemme kaikki terassimme tähän mennessä rakentaneet. Haavena on joskus kokeilla kalliimpia materiaaleja, kuten lehtikuusta tai komposiittia.

Tänä keväänä kuitenkin tehtiin pieni erehdys, kun yritimme säästää kustannuksissa... Ostimme edullisinta ja se ei kyllä kannattanut. Eli laudoitimme parvekkeen vajaakanttisella painekyllästetyllä mäntylaudalla. Koolaus oli tyypillisesti 600mm välein ja pakko sanoa, että tuntuma ei ole hyvä. Vajaakanttinen lauta on reunoistaan ohuempaa ja se tuntuu askeleen alla. Koolaus olisi ainakin pitänyt tehdä tiheämmin, esim. 400mm välillä. En tiedä olisiko tiheä koolaus vaikuttanut, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Vajaakanttinen lauta tuntuu myös kovertuvan ja kipertyvän paljon herkemmin kuin tavallinen täyskanttinen. Päälle päin kaupassa vajaakanttinen näytti ihan samalta, joten ei tullut mieleenkään, ettei sitä kannattaisi käyttää. Ei ainakaan itse tehdä moisesta jämälaudasta enää ikinä mitään, enkä suosittele sitä kenellekään! Sitäpaitsi, sen minkä metrihinnassa säästää, sen tiheässä koolauksessa menettää. Parempi siis ottaa vähintään sitä tavallista painekyllästettyä lautaa. Siitä voi myös valita paremman puolen, kun vajaakanttisessa on käytettävissä vain se yksi puoli. En keksi tästä materiaalista kuin huonoja puolia... Harmittaa, että sitä on nyt meidän uudistetulla terassilla. No, vahingosta viisastuu ja ensikerralla tiedämme taas paremmin.

Mutta takaisin siihen täydelliseen rakoon... Se syntyy seuraavalla tavalla:

- Tuo laudat pihaan edellisenä päivänä ja pinoa ne tiiviisti
- Ota puutarhaletku, tai kastelukannu ja kastele lautapino huolellisesti joka paikasta
- Huolehdi, että vettä valuu myös pinon sisäosiin
- Peittele muovipeitteellä
- Kastele vielä ennen asennusta uudestaan
- Asenna märät laudat siten, että väliin ei jää minkäänlaista rakoa
- Kyllä, laudat kannattaa asentaa ihan kiinni toisiinsa
- Odota pari viikkoa ja täydelliset 1-2mm raot ilmestyvät laudoitukseen
- Vaikka laudat kastuvat sateesta, ne eivät enää turpoa entisiin mittoihinsa




Tässä muutamat kuvat huomaamattomista raoista. Pyöristetyt reunat laudoissa tekevät vielä lisää efektiä rakoon, eli yleisesti käytetty 4mm rako näyttää heti 8mm raolta. Kun laudoitus on kuivunut vuoden tai pari, alkaa rako kasvamaan ja lopputulos on ikävän näköinen. Siksi meillä mennään aina nollaraolla ja annetaan luonnon hoitaa sitten loput.

Tässä jo ensimmäiset yrtit istutettuna, vaikka laudoitus on vasta puolivälissä.. Viherpeukalo ei vaan voi itselleen mitään :)






tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kokeilut ja mallipalat suoraan remonttilaboratoriosta

Onpa ollut kiva jakso töissä, kun on saanut oikein toteuttaa itseään. Välillä hämmästyttää, että tästä maksetaan oikein palkkaakin. Silti haaveilen nyt kehittymisestä ja uran etenemisestä. Sellaisia tuulia on siis ollut ilmassa, mutta kerrotaan niistä sitten lisää, kun ovat ajankohtaisempia. Olen intohimoinen käsityöläinen ja taiteilija, joten kokeilemista ja tekemistä en jätä niin kauan kuin henki vaan pihisee. Tulevaisuuden haaveet liittyvätkin vahvasti rakentamiseen, joten tältä polulta en aio enää poiketa.

Uskon, että asiat eivät etene pakottamalla vaan, kovalla työllä ja intohimoisella omistautumisella. Toisin sanoen, pitää nauttia siitä mitä tekee tai aikoo tehdä. Välillä voi asiat maistua puulta, mutta jos joka päivä on vaan edellistä kurjempi, niin muutosta pitää aktiivisesti lähteä etsimään. Elämä on aivan liian lyhyt käytettäväksi negatiivisuuksiin. Olen onnekas, koska voin yhdistää omaa luontaista kiinnostustani tavalliseen työpäivään. Toisinaan pitää tehdä jotakin tylsää leipänsä eteen, mutta siitäkin oppii aina uutta. Tällaiset projektit kuitenkin pitävät oman ammatillisen mielenkiinnon yllä.

Kaikki pinnat eivät ole suoraan sisustuslehdestä. Mallit ovat siis menossa erääseen remonttikohteeseen, joka on ulkoilmaravintola risteilijällä. Toivottavasti näistä saa kuitenkin ideoita omiin kokeiluihin. Tosiaan maalilla ja mielikuvituksella saa aikaan ihan mitä pintaa tahansa. Jossain tulevassa rakennusprojektissa haluan ehdottomasti kokeilla tuota ruostetta toteutettuna siten, että pinta näyttää mustuneelta alumiinilta. Myös eri puulajit kiinnostavat. Täydellinen marmorikylpyhuone syntyisi myös helposti marmoroimalla, eli maalaten. Marmori ja mäntylauta alkavat hämmästyttävää kyllä, hiipiä sisustusblogeista omiinkin mielikuviin!



Tässä syntyy ruosteista rautaa Tikkurilan Taika -maaleilla.

Joukkoon pyyhkäistiin vähän Ardexin tasoitetta, mutta muutkin tasoitteet toimivat varmasti. Hiekkaakin voi kokeilla.

Testing, testing..

Tässä syntyy pohjat "white wash" ja "blue patina" puunmukailumaalauksille.

Ylempänä tuo "white wash" ja alempana "blue patina". Kumpikin tehty maalilla ja sävyteyllä lakalla. Syykuvio on tarkoituksella vähän liioiteltu, koska tämä materiaali menee melko korkealle. Herkemmistä vedoista ei tällöin saisi mitään selvää.

Tässä synyy bambulevyä alumiinille. Aseina siis vain sieni ja pari sivellintä. Ootraus tehty lakalla, koska pinnan pitää kestää ulkona syntyvää rasitusta.

Näitä oli hauskaa tehdä. Tavallisen alumiinikuoren päälle kokeilin kahta eri bambutekniikkaa. Toinen siis olevinaan kokonainen ruoko ja toinen "liimattua vaneria".

Tässä näkyy miten maalaus on tehty. Helppoa kuin bambun teko!

Tässä ihan oma projekti jonka tein välissä. Alla on Ardex S48 jonka päällä Miranol Metallack -hopea. Pinta on valkopesty Tikkurilan Ultramatt talomaalilla. Eli tämäkin yhdistelmä kestää vaikka ulkona.

Lopputuloksesta tuli todella kaunis ja himoitsen tätä pintaa nyt myös omaan kylppäriin... Puoliso saattaisi olla eri mieltä kolmatta kertaa alkavasta kylppärirempasta.

Koska tarvittavan tasoitteen määrä oli pieni, sekoitimme tasoitteen käsin (kepillä). Ilmeisesti tästä johtuen massaan jäi paakkuja, jotka näkyvät pinnalla pyöreinä läntteinä. Läntit ovat jotenkin aika hienoja, mutta tietysti kovin ennalta arvaamattomia lopputuloksen kannalta.

Ardex S48 on todella kovaa, mutta kuitenkin muista märkätilatasoitteista yleisesti poiketen ihan valkoista. Luonnossa väri näyttää vielä valkoisemmalta kuin näissä alivalottuneissa kuvissa. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen tuttavuus niille, jotka haluavat valkoista betoniseinää ilman umpeen maalatun pinnan fiilistä. Lakan voi laittaa pintaan käyttötarkoituksesta riippuen.

Pinta maalattiin Kivisil silikoniemulsiomaalilla (sokkelimaali). Pinta jää täysin mataksi, mutta kuitenkin vettähylkiväksi. Pintaan tehtiin pesu tummemmalla sävyllä, joka toi pinnassa esiintyvät pyöreät läntit näkyviin vähän liikaakin.

Lopulta sitten pintaan sudittiin pyörein liikkein kummallakin sävyllä pintamaali. Nyt läntit eivät enää näy ja lopputulos näyttää tasaiselta eli juuri sellaiselta kuin arkkitehdin pyytämä stucco mielestämme näyttää italialaisessa ravintolassa.



Siinä ideoita uusiin projekteihin. Toivottavasti uskallatte kokeilla! Epäonnsituminen sallitaan ja kaiken voi aina tasoittaa tai maalata yli uudestaan. Tällaisten mallipalojen teko kuitenkin pienentää virheen mahdollisuutta ja ennenkaikkea se on todella hauskaa! Näissä mallipaloissa kaikki pinnat on toteutettu ulos soveltuvin maalein. Poikkeuksena Taika -maalilla tehty ruostejäljitelmä. Se taitaisi oppikirjan mukaan tarvita päälleen vähintään suojaavan lakan, menestyäkseen ulkona, kokemukseni mukaan Taika -maalit ovat kuitenkin yllättävän kestäviä. Ehkä pitääkin tehdä pari palaa suihkuun ja ulos.. hmmm..








sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Mielettömiä kuvia!

Jokin aika sitten, sain yhteydenoton opintojaan päättävältä valokuvaajalta. Hän oli nähnyt blogissani kuvia ja asui vieläpä tässä ihan meidän lähellä. Alunperin blogini oli löytynyt Musta Ovi -blogista, eli kiitosta myös sinne! Portfolioon oli siis tarkoitus löytää sopivia kohteita kuvattavaksi. Suostuin tietysti oitis, koska yhteistyöstä olisi tiedossa laadukkaita kuvia. Kuvaustilanne oli hauska ja oltiin saman henkisiä, eli aikuisia naisia, jotka etsivät uutta kutsumustaan ammatillisessa mielessä. Katja oli lähtenyt opiskelemaan uutta ammattiaan kolmekymppisenä ja toivoo tietysti menestyvänsä uudella urallaan. Lisää infoa tästä lahjakkaasta kuvaajasta ja hänen töistään saa tästä linkistä. Tuolta löytyvät myös ihan mielettömän suloiset vauvakuvat! Eipä ihme, että lapset ovat lähellä kuvaajan sydäntä, onhan hän tehnyt aiemman uransa kätilönä. Katjan luonnollinen ihmisläheisyys näkyy hänen kuvissaan ihanasti.

Ei varmasti tarvitse erikseen lähteä kehumaan, kun kuvat puhuvat hienosti puolestaan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että olin aivan äimistynyt kun näin nämä valmiit otokset, niin upeita ne olivat! Mitäs mieltä olette? Onko Katja onnistunut? Mun mielestä ylittänyt itsensä! Annan mielelläni lisätietoa pinnoista ja toteutustavoista. Tähän en viitsi lisätä mitään ylimääräistä, antaa kuvien varastaa koko show :)





















Siis nämähän on ihan kuin jostain uskomattoman hienosta sisustuslehdestä! En todellakaan tiennyt, että meidän kodista saa näin upeita kuvia! Voin lämpimästi suositella Katjaa.


Vielä kerran iso kiitos käynnistäsi,

-Kati