Monet käyttävät terassin laudoituksessa rakotulkkia, tai jotakin sopivaa tikkua, joka laiteaan jokaisen lautavarvin väliin siten, että kaikkien lautojen väliin saadaan samanlevyinen rako. Rako jätetään siksi, että lautojen eläessä vuodenaikojen mukaan, niillä on sitten tilaa turvota ja kutistua. Olen kuitenkin huomannut, että monilla terasseilla rako on vuosien myötä kasvanut todella isoksi. Isoon rakoon menee helposti lehtiä ja muuta roskaa, jotka on sitten hankalaa sivota pois. Terassin käytön kannalta pieni rako on helpompi. Pinnan harjaus ja imurointi riittävät siivoukseksi. Pieneen rakoon ei tipahda kolikot tai muut pikkutavarat. Painekyllästetyn terassilaudan käyttäminen on edullista ja siitä olemme kaikki terassimme tähän mennessä rakentaneet. Haavena on joskus kokeilla kalliimpia materiaaleja, kuten lehtikuusta tai komposiittia.
Tänä keväänä kuitenkin tehtiin pieni erehdys, kun yritimme säästää kustannuksissa... Ostimme edullisinta ja se ei kyllä kannattanut. Eli laudoitimme parvekkeen vajaakanttisella painekyllästetyllä mäntylaudalla. Koolaus oli tyypillisesti 600mm välein ja pakko sanoa, että tuntuma ei ole hyvä. Vajaakanttinen lauta on reunoistaan ohuempaa ja se tuntuu askeleen alla. Koolaus olisi ainakin pitänyt tehdä tiheämmin, esim. 400mm välillä. En tiedä olisiko tiheä koolaus vaikuttanut, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Vajaakanttinen lauta tuntuu myös kovertuvan ja kipertyvän paljon herkemmin kuin tavallinen täyskanttinen. Päälle päin kaupassa vajaakanttinen näytti ihan samalta, joten ei tullut mieleenkään, ettei sitä kannattaisi käyttää. Ei ainakaan itse tehdä moisesta jämälaudasta enää ikinä mitään, enkä suosittele sitä kenellekään! Sitäpaitsi, sen minkä metrihinnassa säästää, sen tiheässä koolauksessa menettää. Parempi siis ottaa vähintään sitä tavallista painekyllästettyä lautaa. Siitä voi myös valita paremman puolen, kun vajaakanttisessa on käytettävissä vain se yksi puoli. En keksi tästä materiaalista kuin huonoja puolia... Harmittaa, että sitä on nyt meidän uudistetulla terassilla. No, vahingosta viisastuu ja ensikerralla tiedämme taas paremmin.
Mutta takaisin siihen täydelliseen rakoon... Se syntyy seuraavalla tavalla:
- Tuo laudat pihaan edellisenä päivänä ja pinoa ne tiiviisti
- Ota puutarhaletku, tai kastelukannu ja kastele lautapino huolellisesti joka paikasta
- Huolehdi, että vettä valuu myös pinon sisäosiin
- Peittele muovipeitteellä
- Kastele vielä ennen asennusta uudestaan
- Asenna märät laudat siten, että väliin ei jää minkäänlaista rakoa
- Kyllä, laudat kannattaa asentaa ihan kiinni toisiinsa
- Odota pari viikkoa ja täydelliset 1-2mm raot ilmestyvät laudoitukseen
- Vaikka laudat kastuvat sateesta, ne eivät enää turpoa entisiin mittoihinsa
 |
| Tässä muutamat kuvat huomaamattomista raoista. Pyöristetyt reunat laudoissa tekevät vielä lisää efektiä rakoon, eli yleisesti käytetty 4mm rako näyttää heti 8mm raolta. Kun laudoitus on kuivunut vuoden tai pari, alkaa rako kasvamaan ja lopputulos on ikävän näköinen. Siksi meillä mennään aina nollaraolla ja annetaan luonnon hoitaa sitten loput. |
 |
| Tässä jo ensimmäiset yrtit istutettuna, vaikka laudoitus on vasta puolivälissä.. Viherpeukalo ei vaan voi itselleen mitään :) |
